"Rupesin tutkimaan ihmisten valtavaa tarvetta kuulua johonkin, päästä mukaan. Rupesin kyselemään, kenet pitää sulkea ulkopuolelle, jotta utopia voitaisiin toteuttaa. Mitä normaaliudella oikeastaan tarkoitetaan? Minkä hinnan ihminen on valmis maksamaan, ettei joutuisi ulkopuolelle? Mitä kätkee suuri kaipaus – samanlaisuuteen, syntipukkien löytämiseen, normin määrittäjien joukkoon kuulumiseen – joka säännöllisin väliajoin valtaa Euroopan? Ja miten oppia huomaamaan, koska läpäisee ihmisen ja epäihmisen välisen ohuen kalvon. Voiko kukaan sysätä syytä toisille?", näin kertoo psykoterapeuttinakin työskennellyt kirjailija Lotta Lundberg Helsingin Sanomissa 15.2.

Lundbergin Klovnin kyyneleet , yli  500 -sivuinen romaani on niitä lukukokemuksia, jolloin viimeisten kahdenkymmenen sivun kääntäminen tuntuu tuskalliselta. Tuskalliselta siksi, että kertomus loppuu ja joutuu eroamaan kirjasta, kirjan lumosta. Kirjailijan draaman opinnot eivät ole menneet hukkaan, hän rakentaa draamalliset jännitteet sekä tarinaa eteenpäin vievät koukut täsmällisen tarkasti.

Tarinan päähenkilöinä on neljä pienikasvuista: Glauer, Ka, Nelly ja Verner. Kielitaitoinen Glauer ja hänen ystävänsä, kaksineuvoinen Ka, saavat tarpeekseen Brooklynin Coney Islandin huvipuiston nöyryytyksistä ja ihmisarvoa alentavista kääpiötappeluista. He suuntaavat sivistyksen toivossa 1930 –luvun Saksaan. Glauer haaveilee kääpiöiden teatteriseurueesta, aidosta kulttuuriyhteisöstä. Eurooppa osoittautuukin yhtä tulehtuneeksi kuin Amerikka. Saksa on pienen mustaviiksisen miehen lumoissa. Glauer  kääpiöineen pelastuu kuitenkin Berliinin SS-miesten kuolemanpartioista ja matkustaa Tukholmaan. Mutta ruotsalainenkin idylli särkyy:  kesäinen vehreys Gröna Lundin huvipuistossa onkin kääpiöille saman ihmisarvoa alentavan kohtelun jatkumoa.

Romaani on saanut alkunsa Lundbergin ystävättärestä, johon hän tutustui 1980-luvun alussa. Silloin jo iäkäs  saksalainen kääpiö kertoi Lundbergille elämästään kummajaisena 20-luvun mykkäfilmeissä ja groteskin tanssijattaren pestistään tukholmalaisessa Gröna Lundin huvipuistossa. Nämä tarinat jättivät Lundbergiin niin lähtemättömän vaikutuksen, että hän muutti Berliiniin saadakseen selville lisää maailmasta, jossa hänen ystävänsä oli elänyt. Lundberg halusi muidenkin kuulevan ystävättärensä tarinan ja kirjan valmiiksi saattamiseen meni 25-vuotta, kirjoittaa Henrikki Timgren Gustafva –lehdessä 01/2008.

Erilaisuuden pelko ja ulkopuolisena olemisen rohkeus

On helppoa olla tavallinen ja olla kuten kaikki muutkin. Jos poikkeat muista, tavallisista ja normaaleista ihmisistä minkä tahansa ominaisuuden, vammasi tai valintasi kautta, joudut kokemaan olevasi ulkopuolinen, vieras ja outo normaaleiden katseesta ja kokemusmaailmasta käsin. Minun oli vaivatonta samaistua näiden kääpiöiden kokemusmaailmaan, olematta pienikasvuinen, elämässäni on ollut ja on monia seikkoja, joiden vuoksi poikkean normin mukaisesta suomalaisesta  - mitä se sitten milloinkin on ja tarkoittaa. Lundberg tavoittaa hyvin taitavasti erilaisuuden kokemuksen ja sen ristiriidan, jonka kanssa saa luovia läpi elämänsä. Hän kuvaa hienosti sitä, miten tämä erilaisten joukko kamppailee olemassaolostaan ja elämästään ulkopuolisina, mutta rohkeina ihmisinä. Vaatii rohkeutta olla ulkopuolinen ja oma itsensä kaikkina aikoina. Romaani ei syyllisty siihen, mihin useimmat erilaisuudesta kertovat kirjat; kääpiöt eivät ole sen parempia ihmisinä kuin muutkaan. Hyvän ja pahan raja on jokaisen sisällä, omassa mielessä ja sielussa. Hyvään ja pahaan kykenee jokainen. Erilaisten yhteisöt sisältävät saman potentiaalisen pahuuden kuin mikä tahansa muukin yhteisö. Romaani kertoo myös liikuttavasti ja hyvin koskettavasti rakkaudesta ja ystävyydestä, pitkään aikaan en ole lukenut yhtä vaikuttavaa ja elämänmakuista kirjaa tästä aiheesta.

Berliinissä nykyisin asuva Lundberg kirjoittaa romaaninsa jälkipuheessa kuinka vaikeaa oli tarkastella omaa pelkuruuttaan ja siviilirohkeutta ja yrittää tavoittaa todella poikkeavien ihmisten maailma. Kuka on normaali, kuka pitää sulkea ulkopuolelle, jotta "eurooppalainen unelma" voi elää?

Lotta Lundberg: Klovnin kyyneleet (Skynda, kom och se), Gummerus 2008
suom. Leena Vallisaari.