Oikein hyvä Vappu** kirja !

Sain sen viime yönä päätökseen, samalla kun alakerran nuori alfauros piti muiden nuorten urosten kanssa juhlia. Nykypäivän alfauroksista kertoo Outi Nyytäjäkin teoksessaan Menestys ja moraali (Minerva,2007). Kirjassa on neljä lukua: 1. Menestymisen pakko  2. Valmennuksesta ja valmentajista 3.Onko työläisestä tullut näkymätön? 4. Euroopan asukkaat vaihtoon.

Kirja on, kuten Nyytäjä alkusanoissaan sanoo, kaksiosainen. Kaksiosainen siten, että ensin kerrotaan menestyjistä ja heidän valmentajistaan ja sitten heistä, joita kutsutaan poispudonneiksi tai heiksi, jotka Nyytäjän sanoin: "joutuvat roikkumaan siinä voidakseen tulla toimeen ja pitääkseen kiinni myös itsetunnostaan". Kirjoittaja kysyy myös voiko näistä koreografioista irrottautua. Nyytäjä ei ole koskaan kätkenyt komeroon arvomaailmaansa ja maailmankatsomustaan. Siksikin tätä kirjaa lukee ilolla, riemastuneena kirjoittajan terävästä tavasta kuvata tämä infernaalinen meininki, jossa kyse on "Uuden Ihmisen" luomisesta. Nyytäjä tarkastelee Eurooppaa Ranskasta ja Suomesta käsin ja kääntää katselukulman myös kahden mantereen välille: Euroopan ja Afrikan .

Nyytäjä kuvaa nämä nykypäivän valmentajat etupäässä uhoaviksi alfauroksiksi ja rinnastaa heidät fundamentalistisiin uskonnollisiin johtajiin, jotka rakentavat suljettuja seurakuntiaan . Pelottavaa? Kyllä vain. Täysin kritiikitön palvonta voi sumentaa kenen tahansa ajattelun, tämänhän me toivottavasti pidämme muistissamme kun puhtaan ihmisrodun luomista on jo jonkun kerran Euroopassa yritetty. Olen ihmetellyt monien koulutusta saaneiden, lukeneiden ja sivistyneinäkin itseään pitävien kansalaisten yhteiskunnallista sokeutta ja apaattista flegmaattisuutta, joka muistuttaa sitä samaa keskioluen turruttamaa voimattomuutta kuin Arskan, Ollin sekä Maijun istuessa kasvokkain lähipubissa keskenään. (nyytäjä ei alennu siihen apaattiseen akateemisuuteen eikä kirjoita sivistyneen sievistelevästi). Tai sitten he (nämä sievistelevät sivistyneet) ryhtyvät nykypäivän saarnamiehiksi ja –naisiksi. Kirjailija Anja Snellmankin kuuluu näihin yritysvalmentajiin ja hänen aiheenaan on Speakers Forum Finlandin mukaan ollut Hyvä Työpäivän Tarina. Tarina on pitkään ollut yritysvalmennuksen taatuimpia trendejä, toteaa Nyytäjä. Eikö taiteilijan tehtävä ole kuitenkin ihan muu? Kuin olla niiden voimien puolella, joka luo valtavia määriä inhimillistä kärsimystä.

Saako vihata, tuntea luokkavihaa ja reagoida huonoon kohteluun?

Nyytäjä puhuu suoraan luokkavihasta, vihasta jota tulisi ja saa tuntea silloin kun kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja epäinhimillisesti. Häntä on jopa moitittu siitä, että hän yllyttää tähän vihaan teoksessaan. Hän ei pidä oikeana sitä, että tuhotaan ympäristöä ja toisia tämän vihan vallassa, mutta hän pitää tuota tunnetta tärkeänä. Sitä, että reagoi. Sitä, että ei pelkästään suostu ja siedä. Nyytäjän yhteiskunnallinen ajattelu muistuttaa Simone Weillin ajattelua, yhtä selkeästi ja suorin sanoin hän ravistelee näitä jumalankuvia, joita nyt palvotaan. Eurooppa ja Suomikin voi muuttua yhä levottomammaksi, väkivaltaisemmaksi.

Haastatteluja ja kirjan esittelyjä:

Missä olet taisteleva kirkko?
Luokkasopuilun aika on ohi !
Nyt Jeesuskin olisi luuseri.
Hän

** Ensimmäinen vappumielenosoitus järjestettiin 1.5.1890 ja se oli ensimmäinen kansainvälinen lakko, ajatuksena oli alun perin että se on kertaluontoinen mielenilmaus. Vuoden 1889 sosialistikongressi päätti kehottaa kaikkien maiden työtätekeviä osoittamaan mieltä 8-tunnin työpäivän puolesta. Kahdeksantunnin työpäivän lisäksi vaatimuksiin lisättiin kamppailu sotaa vastaan ja työväensuojelulainsäädännön puolesta. Vapusta kehittyi 1890-luvulla ja 1900 –luvun alussa erityisesti työväenluokan juhla, joka toi kaduille myös työväenluokkaiset naiset ja lapset. Juhlan luonnetta korosti kevät, suomessakin vappu sai kaksoismerkityksen: poliittiset marssit ja puheet yhdistyivät jo aiemmin alkaneeseen perinteeseen juhlia kevättä yhdessä. Onko vappu menettänyt nämä merkityksensä? Näkymättömien ja osattomien näkyväksi tekeminen on edelleen yhtä ajankohtaista.(Lähde: Kansan Uutisten Viikkolehti 30.4, Jarmo Linden: Ensimmäinen toukokuuta)