Anna Tulusto ja Reidar Palmgren ohjelmassaan Kirjamaa olivat järjestäneet äänestyksen kirjallisuudesta. Luokittelut ovat tosin vähän kummallisia ja puutteellisiakin. HannaH laittoi alulle Omat suosikit listan ja omani ovat tässä.

Kirjamaailman äänestystulos / Oma suosikki:

Suosikit-sarja

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen / Ikuinen klassikko, joka ei ole lainkaan huono, mutta tähän haluan laittaa Pirkko Saision Pienin yhteinen jaettava, koska se kuuluu niihin teoksiin jota lukiessa tuli vahva tunne: tämä on kirjoitettu juuri minulle.

Satu ja seikkailu:

Tove Jansson: Muumipappa ja meri / Anni Swan: Jänis Vemmelsäären seikkailuja

Liki mahdotonta asettua tätä voittajaa vastaan, koska rakastan tuota kirjaa hyvin paljon. Nostan tähän tämän, joka itse asiassa on ihan yhtävertainen. Jänis Vemmelsäären seikkailut, jotka monintavoin huvittivat sekä järkyttivätkin minua lapsena.

Rakkaus ja taide:

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase / Leena Krohn: Donna Quijote

Kirjan alkulause on: älä tee kuvaa, kaikki on. Sain kirjan yhdeltä ystävältäni, luin kirjan yhtäsoittoa ehkä kolmeen kertaan aikana, jolloin opiskelin goethen sekä albersin värioppeja. Palaan tähän ihmeelliseen kirjaan toistuvasti. Kirja, jonka luettuani saatoin sanoa: oli aika ennen ja oli aika sen jälkeen.

Rikos ja kuolema:

Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys / Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen.

No, mutta miksi tämä on taasen laitettu näin: rikos ja kuolema kun se voisi aivan hyvin olla rikos tai kuolema. Valitsin jälkimmäisen.

Historia ja yhteiskunta:

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla / Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu tai Pirkko Saisio: Elämänmenoa

Jompikumpi tai kumpikin, en osaa valita. Kummatkin kertovat historiasta ja yhteiskunnasta, kummassakin on vivahteikkaita naistyyppejä. Aivan kuten Almodovarin elokuvissa.

Luonto ja maaseutu:

Veikko Huovinen: Havukka-Ahon ajattelija / Orvokki Aution Pesärikko-trilogia.

Merkitykselliseksi muodostunut trilogia. Luin kirjasarjan eräänä suvena toistakymmentä vuotta sitten ja ymmärsin jotakin, joka on syvästi omaa henkilöhistoriaani.

Runot

Edith Södergran: Landet som icke är / Sirkka Turkka: Niin kovaa se tuuli löi

Valinta on täysin mahdoton, mutta valitsin Turkan. Edith Södergranin koko tuotanto on tärkeätä ja tuo nimenomainen runo, mutta Sirkka Turkan ja Eeva-Liisa Mannerin koko tuotanto on hyvin tärkeitä myös. Tämän lisäksi erityisen tärkeitä seuraavat runoilijat 2,45 metrin pituudesta pelkkää runoutta: Risto Ahti, Pentti Holappa, Vilja-Tuulia Huotarinen, Anne Hänninen, Maria Jotuni (aforismit), Pekka Kejonen, Juha Kulmala, Kirsi Kunnas, Aila Meriluoto, Niilo Rauhala, Mirkka Rekola, Pentti Saaritsa, Arja Tiainen, Kaarina Valoaalto.

Ja jokainen joka tohtii ja tahtoo voi tietenkin tehdä oman listansa. Käydään lukemassa kyllä.