Eräs mytologia ja kertomus, johon kasvamme tai meidät kasvatetaan on raamatun luomiskertomus: aatami&eeva, paratiisi&kääme ja paratiisi&karkoitus.  Oma mytologiani sekä kuvastoni on myöhemmin täydentynyt eräällä salaisuudella ja kolmiodraamalla: Aatami&Lilith sekä Jumala.

Mark Twain (1835-1910) tunnetaan paremmin Tom Sawyeristä ja Huckleberry Finnistä, mutta hän kirjoitti myös kirjan, jonka eräänä kesänä 12-vuotiaana löysin ja olin ilahtunut: Matkakirjeitä maasta (1963, suom. Kristiina Kivivuori). Siinä Saatana lähetetään maanpäälle tarkkailemaan kuinka Jumalan ihmiskokeilu oikein onnistuu (tuo saatana voisi hyvinkin raportoida nykypäivän menosta ja ihmiskunnasta jumalalle - tämä on muuttunut yhä hullumaksi).

Tästä samasta Jumalan ihmiskokeilusta on myös kyse Twainin pienessä teoksessa: Eevan päiväkirja (Eve's diary  1906, suom. Ville Hytönen Savukeidas 2008). Kirjan suomentaminen  on pienkustantamon hyvä ja kaunis kulttuuriteko. Teos sisältää Lester Ralphin (1877-1927) aikoinaan kiistoja synnyttäneen kuvituksen. Twainin naiskuvassa on jotain samaa kuin kanadalaisen kirjailijan Timothy Findleyn romaaneissa (erityisesti teoksessa Suuri Tulva 1984, joka pohjautuu myös raamatun kertomuksille). Mark Twainin Eevan päiväkirja on nimensä mukaisesti päiväkirjamainen pikku romaani ajalta ennen ajanlaskumme alkua. Näkökulma on pääasiassa naisen, muutamia Aataminkin ajatuksia on toki ja kirjan loppupuolella ollaan rakkauden äärellä - kouraisevasti.

Tässäpä pari näytepalaa:

Eeva:

"Uskon olevani muuten kaikin puolin rehellinen, mutta olen alkanut ymmärtää, että ihmisluontoni perustuu kauneuden rakastamiseen, intohimoon estetiikkaa kohtaan eikä olisi turvallista antaa minulle lainaksi kuuta. […] Koska rakastan kuita – ne ovat niin sieviä ja romanttisia – toivoisin omistavani niitä viisi tai kuusi; en menisi ikinä nukkumaan enkä väsyisi loikoilemaan sammaltörmäällä niitä katsellen."

"Seurasin eilen iltapäivällä toista Kokeilua ymmärtääkseni mikä se oli ja minkä vuoksi se oli olemassa, mutta en saanut ongelmaa ratkaistuksi. Luullakseni se oli mies. En ollut nähnyt miestä aiemmin, mutta se näytti mieheltä ja uskon vakaasti sen sellaisen olevan. Tuntuu, että olen enemmän kiinnostunut siitä kuin muista matelijoista. Jos se edes on matelija. Uskoisin sen olevan, koska sillä on nuhruinen tukka ja siniset silmät. Lisäksi se näyttää matelijalta."

"Mutta jos tämä matelija onkin ihminen, sitä ei kai voi kutsua sanalla se? –Ainakaan mitä kielioppiin tulee. Luulen, että parempi sana olisi hän. Näin ollen se pitäisi jäsentää seuraavasti: perusmuoto hän, partitiivi häntä, genetiivi hänen. Ainakin pidän häntä ihmisenä ja kutsun häneksi ellei muita vaihtoehtoja tule vastaan."

Aatami:

"Planeetalla ei ole ainuttakaan asiaa, josta hän ei olisi kiinnostunut. Olen nähnyt eläimiä, jotka ovat minulle yhdentekeviä, mutta hänelle sellainen olisi mahdottomuus. Hän ei syrji yhtäkään eläintä, vaan ottaa kaikki luokseen, pitää niitä aarteinaan. Jokainen on tervetullut."

"Hänellä oli vielä yksi teoria tästä kolossaalisesta otuksesta: jos kykenisimme kesyttämään liskon (suunnattoman suuri bronttosaurus) ja ystävystymään sen kanssa, voisimme käyttää sitä siltana joen yli. Kävi ilmi, että eläin oli tarpeeksi vaaraton alkujaankin – ainakin hänen mielestään – ja hän kokeili teoriaansa, mutta epäonnistui. Joka kerta, kun hän sai hirmuliskon asetettua jokeen ja nousi törmälle kävelläkseen eläintä pitkin, se kääntyi ja seurasi häntä kuin jättiläislemmikki. Kuten kaikki  muutkin eläimet. Ne kaikki tekevät samaa."

Teoksesta lisää tässä ja tässä .