Sain pienen lahjan: kirjan. Kirjan, jossa kerrotaan valosta, hiljaisuudesta ja rikastavasta yksinäisyydestä. Kauneuden kokemisesta ja taiteen merkityksestä tämän välittäjänä.  Pieni ja harras kirja, jota on hyvä lukea kun mereltä puhaltava marraskuun tuuli henkäilee nurkissa ja ikkunoita peittää paksu, tummanharmaa täkki. Maahan sataa varmanvalkoinen lumi. Huoneessa kynttilä; elävä valo ja käsissä kirja, jonka kirjoittaja kertoo esseissään kauniisti ja hyvin taiteen henkisistä ulottuvuuksista.

''Irlantilainen kirjailija Yeats on kirjoittanut: Jokainen ihminen kantaa sisässään näkyä, seikkailua, kuvaa, joka on hänen salaisen elämänsä symboli. Ja tämä symboli, jos hän pohtii sitä, johdattaa hänen sieluaan. [...]

Jos muistelemme näkemiämme elokuvia, teatteriesityksiä tai maalauksia, jotka ovat tehneet meihin vaikutuksen, muistamme yleensä vain muutamia, ehkä hyvinkin harvoja. Voimme tuntea älyllistä kiinnostusta useita kirjoja kohtaan, mutta vain ani harva järkyttää meitä niin, että muistamme sen aina, kun meiltä kysytään: Mikä on paras kirja, jonka olet lukenut?. Kirjoissa, jotka silloin mainitsemme, on aina mukana osa tuota sisäistä näkyämme.''

Pakahduttava ilo tästä(kin) pyhäinmiesten päivänä, lukea ja toivoa, että hänenkaltaiset miehet olisivat yhä näkyvämpiä olentoja yhteisessä maailmassamme:

Hannu-Pekka Björkman:
V a l k o i s t a   v a l o a
 k  u  i  s  k  a  u  k  s  i  a
K i r j a p a j a  2 0 0 7