Turussa  eräs lause pysäytti minut jokirannassa eräänä loppukesän iltana joku vuosi sitten. Rakennustyömaan aitaan olivat opiskelijat ja koululaiset saaneet tehdä maalauksia ja runoja tai lauseita, jotka ovat elämässä tärkeitä. Joku oli kaiken keskelle kirjoittanut lyhyesti: Sipuloita! Sipuloita! Kasvatetaan sipuloita!

Pysähdyin, seisoin siinä ja vanhat lehmukset humisivat hiljaa, niiden vanha vihreä valo leikki joen kanssa. Kaupunki katosi ja sydän teki muutamia erinomaisia hyppyjään pienessä pussissaan.

Sipulia pilkkoessa tapahtuu kaikki tärkeä, on eräs ystäväni toistuvasti ja moneen kertaan sanonut. Näin se saattaa olla. Anna sipuli ystäväsi käteen ja pyydä häntä pilkkomaan se. Näet hänestä enemmän: näet kuinka hän ottaa sipulin käteensä, kuinka hänen sormensa pitelevät sitä ja kuinka hän kuorii sen, kuinka hän pitää alastonta sipulia kädessään ja minkälaisen veitsen valitsee. Ja näet lopulta: kuinka hän pilkkoo sipulin ja itkeekö hän vai ei.

Sipulin pilkkomisesta ja monesta muustakin kertoo teos:  Pöytään ja vuoteeseen, kirjoittanut Laura Esquival (wsoy 1993) ja suomentanut Sanna Pernu. Ihmeethän eivät elämässä lopu ja mikäli haluat lukea lisää tästä maagisesta realismista niin mene Hömpän Helmeen, jossa lyhyt esittely tästä riemuryppyjä tekevästä teoksesta.