Rakas ystäväni,

 

minäkin pelkään ja olen jo aika huolimaton.

   Pelkään, että jokainen hyppyni on se viimeinen. Sorkkiani särkee. Elämä on kovaa vuoristossa ja vapaudessa, jota ihmiset tallentavat kameroihinsa. Minä olen katsellut sinua siellä, aitauksessa. Tiedän hetket kun katseemme ovat kohdanneet, värisen kuin hulluksi tullut soitin.

 

   Kun aamuaurinko herättelee sinua ja katsot hetken kaukaisuuteen, näen sinut. Ehkä katsot minua tai sitten et. Ikävöimme ja kaipaamme toisiamme, tarvitsemme kumpikin jotakin jota ihmiset eivät ymmärrä. Saat sentään vankilassasi säännöllisesti ruokaa ja sinusta pidetään huolta. Ihmiset pitävät, he oikeasti pitävät sinun katseestasi enemmän kuin minun. Tiedän sen, usko vain. Minua he pelkäävät, koska he pelkäävät ja kaukaisesti ihailevat vapautta tai sen illuusiota. Olen heille illuusio heidän kaipuustaan vapauteen ja sinä olet heille se, josta pidetään huolta. Vankeudessasikin sinulla on enemmän vapautta kuin minulla, joka olen sidottu vuoristoon sekä sen oikukkaaseen ilmastoon.

 

   Sinä seisot aina niin tyynenä ja katsot heitä. Tietoisena siitä, että vapauttasi ei ole koskaan vangittu vaan se elää vapaana ja tehtäväsi on vaikea: opettaa ihmisiä. Ihailen sinua ja sinun nöyrää tapaasi kasvattaa ihmisiä tulemaan ihmiseksi, vaikka se on tullut yhä vaikeammaksi. Halusit aina opettaa ihmisiä ja minulla ei ollut nöyryyttä siihen aikoinaan. Halusin elää vuorilla vapaana. Ilman ihmisiä. Rakastin vuoria ja vapauttani. Mutta ilman ihmisiä ei voi elää, olen ymmärtänyt sen nyt.

 

   Tulin eräänä iltana kallion luo ja kallio kertoi minulle mitä minun oli tehtävä. Minulle näytettiin kuva, jonka sää ja jääkausi oli sen ihoon tatuoinnut. Josta se halusi minulle kertoa.

–        Katso tätä kuvaa ja päätä, mikä on tehtäväsi, sanoi Kallio.

 

   Kuvassa näin kaksi, koska yksi ei ole mitään. Tiesin heti, mistä oli luovuttava, ja on palattava laaksoon. Palattava ihmisten luo, oltava heidän luonaan koska he tarvitsevat meitä tullakseen ihmisiksi. Sinä tiedät, olet sen aina tiennyt, että meillä on tehtävää. On elettävä ihmisten luona ja läsnä, että tarvitsemme toisiamme. Yhteytemme on yhtä ikiaikainen kuin tatuointi kallioissa, siten meidät on myös liitetty toisiimme. Palaamme toistemme yhteyteen ihmistä kasvattaaksemme.

 

 

 

 

(kuvan oikeudet/copyright: [email protected])