Rakas ystäväni,

lähestyn sinua näin kirjeellä, koska en pääse sinne luoksesi. Jäin satimeen ja minut pantiin aitaukseen. Alan tulla huolimattomaksi.
   Kaukana ovat ajat, jolloin ihmiset uskoivat, että minulla on siivet.
   Sinut olen nähnyt silloin tällöin vastapäisen vuoren huipulla tummana varjona iltaruskoa vasten. En voi erehtyä ryhdistä. Sinulla on suurimmat sarvet ja kannat ne uljaasti. Tarkkailen sinua täältä kaukaa ja seuraan askeleitasi aina kun voin. Usein näen sinun vilahtavan jonkun kivenjärkäleen takana. Itse en uskalla haaveillakaan kiipeämisestä, sillä olen ollut aitauksessa liian kauan.
   Nykyään minua pelottaa, että putoan jyrkänteeltä.
   Erityisen kaunis olet kuutamolla, kun kiipeilet kielekkeillä.

Välillä kuu tarttuu sinun sarviesi koukkuun ja kuljetat sitä mukanasi jonkin matkaa. Valo saa karvasi lyijynväriseksi ja ihmettelen vauhtia, millä hyppäät tasanteelta toiselle, mehukkaampaan heinään ja toisenlaiseen varvikkoon. Näen tänne asti, miten turkkisi heilahtaa raskaasti, kun liike pysähtyy.
   Muistan hyvin eloisat, läpitunkevat silmäsi ja katseen: meillä oli ikivanha yhteys. Se on vieläkin, olen siitä varma. Sinut nähdessäni tiesin heti, että olen sinusta riippuvainen. Että sinä olet maailma.
   Mistä sellaisen voi tietää?
   Häkissä on aikaa pohtia.
   Miten voin olla sorkkiani myöten tietoinen siitä, että seisot vastapäätä ja katsot minua?

Se on vahva kokemus. Ruumiini havaitsee sinut, kun sinä havaitset minut. Siksi se värähtää. Pitää olla ruumis ennenkuin voi havaita yhtään mitään. Pitää olla ruumis, ennenkuin voi tulla tietoiseksi maailmasta. Kun turistit ajavat autoillaan laaksossa ja näkevät vuoren rinteellä kauriin, he pysähtyvät ottamaan valokuvia. He innostuvat siroista hypyistä ja komeista sarvista. Minä olen täällä aitauksessa niitä varten, jotka eivät onnistu lainkaan näkemään vuorikaurista.
   Sillä kauris nähdään ruumiilla, ei silmillä. Eläimen läheisyyden voi tuntea, niinkuin kauris tuntee vuorilla ketun tai suden tai kotkan läheisyyden. Tietoisuus on ruumiiden suhde.

(Hannele Huovi; Gepardi katsoo peiliin - faabeleita/Vuorikauris, kuvittanut Kirsi Neuvonen, Tammi 2003)