Kävin silmälääkärissä. Silmäni kun ovat melkein eriparia ja siten vielä että linssinviilaajan on parasta olla hyvää parempi. Lääkäri onneksi tiesi kaupungissa olevan yhden huolellisen ja tarkan linssimaakarin. Silmälasibisnes on sen verran hurjaa kuten bisnes nyt yleensä on, että optikolla, tällä elämää suuremmalla käsityöläisellä,  on suuri merkitys kyseisen apuvälineen valmistuksessa. Etenkin siinä, että saako kelvollista apuvälinettä lainkaan. Kun silmissä on sekä likitaittoisuutta ja suuri hajataittoisuus, on linssien valmistus: lääkärin mukaan haasteellista, tämän kaupungin taitavimman optikon mukaan erittäin vaikeata ja linssejä valmistavan tehtaan mukaan täysin mahdotonta. Neljäntenä osapuolena tässä ketjussa olijana toivon vain, että saan hyvä apuvälineen.

     Näkeminen ei tapahdu silmissä vaan aivoissa, sanoo optikko, mutta vakaa käsitykseni silti on että sieluni silmin katselen tätä maailmaa ja näen niillä silmillä hyvin tarkasti. Sitä paitsi läheisiini kuuluu kuvataiteilija, joka menetettyään lähes koko näkökykynsä yhä kykeni piirtämään. Optikko kertoi silmistä lisää, koska mitään mystiikkaa tämä ei hänelle ole:

Hajataittoisen silmän sarveiskalvo taittaa valon pysty- ja vaakasuunnassa eri kohtiin verkkokalvolle. Kun silmän pystysuora suunta muodostaa tarkan kuvan verkkokalvolle, niin vaakasuora on likitaittoinen. Täten sitä näkee tarkasteltavan kohteen pystysuuntaiset viivat terävinä, mutta vaakasuuntaiset viivat epätarkkoina. Hajataittoisen näkijän aivot antavat käskyn silmän linssiä ympäröivälle lihakselle toimia ja tarkentaa kuvaa. Silmän pinta ei kuitenkaan ole säännöllinen, koska siinä on kahta eri kaarevuutta, jolloin kuva on epätarkka sekä kauas että lähelle. Tämän lisäksi sinulla on likinäköisyyttä (likitaittoisuutta) ja iän mukanaan tuomaa näön muutosta. Ja kaiken edellisen lisäksi tarvitsen erilliset lähityölasit lukemiseen ja näyttöpäätetyöhön.

     Lukeminen ja kirjoittaminen ovat  olleet ja ovat elinehtoni monin tavoin ja silmälasit ovat minulle aivan välttämättömät. Yksinasuvana maksan aina ja kaikesta peruselämiseeni liittyvästä sata prosenttia, joten näihin apuväinehankintoihin eurojen kasaaminen ja järjestäminen on joka kerta ollut hankalaa, koska en ole suurituloinen. Ikäni myötä myös näköni on heilahdellut sinne ja tänne, joten viimeisen kuuden vuoden aikana nämä pikkuiset lasinpalat nenälläni ovat maksaneet kolmen ellei neljän ulkomaanmatkan verran.

Aikoja sitten kun silmälasien verovähennysoikeus oikeus poistettiin, sitä perusteltiin mm sillä, että tätä oikeutta käytettiin väärin hyväksi.  Syypäinä olivat naiset ja heidän turhamaisuutensa (ostetaan uusia sankoja ja vaihdetaan laseja tarpeettomasti). Miksi ihmeessä en saisi naisena ostaa kauniita sankoja ja hyviä laadukkaita apuvälineitä? Tai, että yhteiskunnan pelimarkkoja ei voi käyttää siihen, että sillä tuetaan kehysten tekijöitä ja muotia ja markkinoita. Minkätakia lapsilisien kerääminen veromarkkoina on muka tarpeellisempaa kuin kuin se, että huononäköiset säillyttäväisivät työkykynsä? Jaah.

Nyt kun katselen tätä maailmaa liki tuhannen euron lasinpalat nenäni nokassa, on ajatusmaailma yhteisten asioiden hoitajilla jo aivan toinen:  sosiaalinen oikeudemukaisuus vaikuttaa elävän kielipuheessa jo kuulijankin korvia kuumottavalla tavalla. Meillä menee hyvin, markkinat vetävät, sanotaan. Asioiden Hoitajilla taitaa kuitenkin olla varsin voimakas hajataitoittuus silmissään, koska asiat ja elämä havaitaan todellakin aivoissa eikä silmissä kuten eräs viisas ja taitava linssinviilaja minulle kertoi.