"Jospa vain löytäisin romaanin, johon pääsisin henkilöksi, minun ei tarvitsisi enää tehdä töitä, kirjailija huolehtisi minusta, antaisi minulle roolin, asettaisi minut tarinaan, panisi minut elämään, rakastamaan, huutamaan ja tappaisi minut lopussa, koska ei tietäisi miten muuten saisi tarinan päättymään.

Mutta minä en halua kuolla, en edes paperisena henkilönä, en halua palaa enkä joutua makulatuuriksi, sitä sattuu hyvin usein, että kirjat jotka eivät ole löytäneet lukijoita lähetetään paperitehtaaseen, missä ne murskataan ja niistä tehdään paperimassaa pakkauksia varten. Kuvittele, minun henkilöhahmoni, ensin tuhantena kappaleena ja sitten silppurissa, joka murskaa pääni ja sitten munat ja jalat, eli muutamassa sekunnissa hajoittaa minut pikkuisiksi osasiksi, hyvä ettei konfeteiksi ! Ja minusta tulee kirjepaperia tai elokuvajuliste tai jopa vessapaperia. Ei, anna olla, parempi etsiä jokin paksu sukuromaani jota joku vasta kirjoittaa, siihen voi livahtaa tärkeiden henkilöiden sekaan…" [...]

''Meidät kaikki on kutsuttu lähtemään kotoamme, me kuulemme ulapan kutsun, syvyyksien kutsun, meissä asuvan vieraan äänen; meidän täytyy lähteä synnyinmaasta, koska se ei ole tarpeeksi rikas, tarpeeksi rakastava, tarpeeksi avokätinen pitääkseen meidät luonaan. Siis matkaan, purjehditaan niin kauas että ihmisen sielusta himmenee valo, olkoon hän täältä tai muualta, olkoon hän hyvä tai pahan riivaama eksynyt ihminen, me seuraamme sitä viimeistä valoa, niin hentoinen ja heikko kuin se onkin; siitä on leimahtava maailmaan kauneus, kauneus joka vapauttaa maailman tuskistaan."

Tahar Ben Jelloun: Lähtö, Gummerus 2007, suom. Annikki Suni.

Teos kertoo siitä kaikesta mitä kannamme sisällämme ja kohtaamme toisissamme huolimatta kulttuuritaustoistamme tai kasvatuksestamme,sillä jokin on meissä kaikissa samankaltaista, kirja kertoo:ystävyydestä, sukupuolisuudesta, sisaruudesta, muukalaisuudesta, kodittomuudesta, rakkaudesta,  unelmista ja peloista. Ja tärkeimmästä: kauneuden toivosta sekä sen voimasta.