Hän piti kämmenellä
auringonvälkkeessä
kaksiteräistä jalokiveä.
Yrittikö hän myydä sitä.
Se sädehti.
Tämä jalokvi tietää
menneisyyden
ja
tulevaisuuden.
Tämä muistaa mitä sinä
unohdat.
Niin hän sanoi.
Ja silloin se alkoi ennustaa,
se alkoi tippua
pisara pisaralta

(Mirkka Rekola: Vesi on maailman muisti, Katharos 2007)