Hyvässä taiteessa on koko maailma, otsikoi Turun Sanomat, ja kertoo että vuosi sitten Turusta lähti tekstiviesti Afrikkaan. Aboa Vetus & Ars Nova -museon taidetoimikunta oli kiinnostunut saamaan taiteilija Ulla Rantasen näyttelyn Turkuun. Taiteilijan vastaus oli myönteinen ja Ars Novaan on nyt saatu Rantasen tuotantoa laajasti esittelevä yksityisnäyttely. Näyttelyssä on teoksia viideltä vuosikymmeneltä. Ikävintä näyttelyssä oli ahtaat tilat, koska Rantanen tekee suuria kuvia, jotka mielestäni tarvitsevat isomman tilan.
Ulla Rantasen työt tekivät vaikutuksen minuun jo 1980-luvulla, jolloin kulutin päiviäni Vapaassa Taidekoulussa. Vuonna 1985 Rantasella oli Helsingin Taidehallissa iso näyttely. Ihailen hänen kykyään tavoittaa kuviinsa elämän karu rujous sekä kaiken hajoaminen ja hioutuminen, kuolema; kivet, kannot, kalliot ja risaiset sekä kuluneet esineet. Ne koskettavat minua yhä. Näyttelyssä on videotallenne Helsingin näyttelystä ja sitä katsellessani ajattelin taiteen resonanssia kokijassa; näiden kuvien kaiku resonoi yhä sielussani, ja minä joka koki nuo kuvat ensikerran oli 23-vuotta tätä minää nuorempi, mutta yhä ne soivat. Ovat hyvin lähellä kokemustani Eeva-Liisa Mannerin runoudesta.
- Afrikka on kuitenkin ihmiskunnan alkukoti, sinne ihminen asettuu luonnollisesti, sanoo Rantanen Turun Sanomien haastattelussa ja tämä kokemus on saavuttanut minutkin, että alkukotimantereella kokee jonkin hyvin syvän luonnollisen olemassaolontilan ihmisenä. Ulla Rantasen maalaukset, selkeä ja puhdas värimaailma saa myös tuon kokemuksen elämään katsojassa, kokijassa. Tavoittaa jotakin sellaista, joka saattaa olla jo tyystin tuhoutunut ja menetetty eurooppalaisuudessamme. Jotain, mistä olisi hyvä tulla tietoiseksi, vaikka tuo tietoisuus tuntuisikin tuskalliselta.
Ulla Rantasen työt tekivät vaikutuksen minuun jo 1980-luvulla, jolloin kulutin päiviäni Vapaassa Taidekoulussa. Vuonna 1985 Rantasella oli Helsingin Taidehallissa iso näyttely. Ihailen hänen kykyään tavoittaa kuviinsa elämän karu rujous sekä kaiken hajoaminen ja hioutuminen, kuolema; kivet, kannot, kalliot ja risaiset sekä kuluneet esineet. Ne koskettavat minua yhä. Näyttelyssä on videotallenne Helsingin näyttelystä ja sitä katsellessani ajattelin taiteen resonanssia kokijassa; näiden kuvien kaiku resonoi yhä sielussani, ja minä joka koki nuo kuvat ensikerran oli 23-vuotta tätä minää nuorempi, mutta yhä ne soivat. Ovat hyvin lähellä kokemustani Eeva-Liisa Mannerin runoudesta.
- Afrikka on kuitenkin ihmiskunnan alkukoti, sinne ihminen asettuu luonnollisesti, sanoo Rantanen Turun Sanomien haastattelussa ja tämä kokemus on saavuttanut minutkin, että alkukotimantereella kokee jonkin hyvin syvän luonnollisen olemassaolontilan ihmisenä. Ulla Rantasen maalaukset, selkeä ja puhdas värimaailma saa myös tuon kokemuksen elämään katsojassa, kokijassa. Tavoittaa jotakin sellaista, joka saattaa olla jo tyystin tuhoutunut ja menetetty eurooppalaisuudessamme. Jotain, mistä olisi hyvä tulla tietoiseksi, vaikka tuo tietoisuus tuntuisikin tuskalliselta.
Ulla Rantanen: Naisryhmä,
guassi 180x215
guassi 180x215
Näyttely on avoinna 30.3 asti. Aboa Vetus & Ars Nova, Itäinen Rantakatu 4-6, Turku.
Kommentit