"Kerran puolipäivän seuduissa, ollessani venevalkamalleni menossa, satuin määrättömäksi hämmästyksekseni näkemään paljaan ihmisjalan jäljen, joka oli hyvin selvästi painunut rantahiekkaan. Seisoin kuin salaman iskemänä tai niin kuin olisin nähnyt kummituksen. Kuuntelin, katselin ympärilleni: en kuullut enkä nähnyt mitään. Nousin läheiselle ylänteelle tähyilläkseni kauemmaksi, kuljin edestakaisin pitkin rantaa, mutta tuloksetta: en havainnut mitään muuta jalanjälkeä kuin tuon yhden. Menin uudestaan paikalle katsomaan, oliko siellä lisää, ja ottamaan selvää, eikö näkyni ollut mielikuvitusta. Mutta epäilyn sijaa ei ollut, sillä siinä näkyi selvästi jalan jälki - varpaat, kantapää ja kaikki jalkapöydän osat".

Daniel Defoe: Robinson Crusoe