Autossa ja kotikoneessakin soi viime vuonna Jyväskylän kesässä vieraillut Linda Tillery & CHC. Soittimessa on levy Say You Business, joka on konserttitaltiointi. Levyllä on muiden muassa edellisessä viestissä mainitsemani kappale: Don't you ever let nobody drag your spirit down.

Juutuubissa ei juurikaan ole ollut Tilleryn ja tämän ryhmän esityksiä, koska ne perustuvat improvisointiin, joten jokainen esitystilanne on vahvasti yleisön kanssa eletty, ainutkertainen ja kommunikoiva tilanne. Kävin viime vuonna kahdessa eri konsertissa ja vaikka ohjelma oli periaatteessa sama, konsertit olivat aivan erilaisia. Jos saatte mahdollisuuden mennä konserttiin, niin enemmän kuin kannattaa ostaa lippu, levyn kotiin ostaminen on liveä kovin paljon lievempi musiikillinen kokemus, vaan sekin on parempi kuin ei mitään.

Siellä syvässä etelässähän on kaiken populaari- ja rockmusiikin juuret. Tässä ihan pikkurinen juutuubi-katkelma tästä ryhmästä: Jaime Morenos Jam

ja kotisivut:

Linda Tillery & CHC

 

Sen myötä: Hirlii & YHS (Yhä Suvea Soudellen)

 

Suven sylistä,

 

Timanttipussi oli tullut sähköisen postinkantajan olkakassissa kun palasin kaupunkiin. Avattiin pussi ja katseltiin noita 56-tahoisiksi briljanteiksi hiottuja kiviä, aamuauringon säteet taittuvat niistä kauniisti moneen suuntaan.  Grammarissa soi Joan Baezin Diamonds and Rust, jota Timbuktun väen timanttien jakotilaisuudessa jo jokin aika sitten kuunneltiin:

Diamonds and Rust (klikkaa kuullaksesi !)

Briljantin antoivat: Koskikara, AnitaK ja Timbuktu, joita kiitän. Näitä kolmea yhdistää uusia näkökulmia lukijassa synnyttävät kirjoitukset, ja jokainen omalla laadullaan sekä laillaan heijastaa moninaista valoa tähän yhdyskuntaan.

Laitan mustan pikkulierisen hatun päähäni, kissa katselee ja venyttelee oudoksuen touhuani kun hain vinttikomerosta vanhan Landolankin. Puen taivaan sinisen lyhythihaisen puuvillapaidan päälleni, vedän mustat suoraksi prässätyt housut jalkaan ja viritän kitaran laulaakseni alla mainitsemilleni (sekä edellisille ja lukijoille ja kaikille muillekin) Eric Bibbin kanssa:

Don't you ever let nobody drag your spirit down ! (klikkaa niin kuulet)

 

 

Briljantit  seuraaville – olkaapa hyvät. Jos teidät valtaa antamisen halu niin jakakaa seitsemän briljanttia ja linkittäkää blogiinne.

Kieli on eräs kulkuneuvo, mutta sanojakin väkevämpää voi olla kuva. Seuraan mielelläni sarjakuvablogeja, joita on onneksi jo useitakin yhdyskunnassa. Monet ovat ilahduttavia,briljantti seuraaville:

• Ville Ranta

• Hanna Koljonen

Ihminen on alkuperältään visuaalinen olento, luolassa asuessaan se ryhtyi piirtämään kuvia. Kieli perustuu kuviin, merkkeihin ja kuvat puhuttelevat enemmän toisinaan kuin mikään lahjakas verbaliikka.

Briljantti seuraaville:

• Susupetal

• Turku 365

Yhteiskuntakritiikki on tärkeätä, Vaiheinen kiikaroi maailmaa mielenkiintoisesti - briljantti säteilköön valoansa sinnekin:

• Vaiheinen

Ihmisoikeudet ja erilaisuus on erään mielikirjoittajani aiheena arjessaan. Tätä kirjoittajaa soisi monen lukevan, erilaisuuden sieto kun syntyy oppimalla eikä saarnaamalla tai julistamalla. Erilaisuus on rikkautta. Tuokoon briljantti Kauralle kirjoittamisen iloa.

• Kaura

Kirjallisia ja kirjallisuutta sivuavia, joita luen ja jotka löytyvät myös tästä lähin tämän vihkon oikeasta reunasta. Briljantin säteitä näille:

• Tuima

• Erään Kissan tutkimuksia

 

Tässä Briljantti blogeihinne, jakakaa eteenpäin.

 

 

 

Kesäaika pullistelee lemmenasioita: jokaisen ihan pienenkin kirkon kulmalla häävieraat seisoskelevat riisipussit kädessään, rokkijuhlakansa makaili viime viikonloppuna kaulaillen ruissalossa, kaikenlaiset rakkaudenviestit varmaan kulkevat juuri nytkin niin tuolla bittien avaruudessa kuin postimiesten laukuissakin.

Vaan Ero on joskus aivan väistämätöntä. Solmituista avioliitoista joka toinen päätyy eroon, saati sitten rekisteröimättömät lemmensuhteet, joista erotilastoja ei ole tehty, mutta jokaisella on jonkunlainen kokemus siitä kun yhteinen polku ei jatkukaan yhteisenä. Tunne ei ole kovinkaan miellyttävä paitsi silloin kun siihen olemassa hyvä syy. Erotessa sitä on paljaimmillaan, alastomin. Kuten rakastaessaankin. Rakkauskirjeet, viestit ovat niitä, joita säilyttää mielellään, erokirjeitä ei niinkään. Mutta viimeinen kirje tai viesti kertoo aivan yhtä paljon kuin se ensimmäinenkin.

Cécile Slanka on kirjoittanut kirjan Comment lui dire adieu, jonka suomenkielelle on kääntänyt Titia Schuurman: 101 tapaa jättää rakas.

Kirjassa on 101 erilaista erokirjettä ihmistyypin ja tyylin mukaan. Vaikka ero aiheena ei ole kovinkaan hauska tai lystikäs sinänsä niin tätä pikkukirjaa lukiessa naurattaa kyllä - kumma kyllä. Slanka apinoi Raymond Queneaun kulttikirjaa ”Tyyliharjoituksia” ja onnistuu siinä hyvin. Ihminenhän on totisen traagisena oliona samalla liikuttavan koominen. Ja erotilanteessa aivan yhtä runollinen ja irrationaalinen kuin rakastuessaankin. Jokainen erokirje on otsikoitu erotyylin mukaisesti ja nämä lyhyet viestit ovat tarinoita, niistä lukee koko tarinan. Lukija löytää näistä 101 tyylistä ja tyypistä varmaan tosi elämän tapaukset, niin ja sekä ehkä myös itsensä, sen jolle hyväntahtoisesti nauraminen tekee hyvää.

Näillä tyyleillä hyvästinsä jättävät nämä kymmenen (otteita Slankan teoksesta):

SADISTI

Henkka,
tiedän kokemuksesta, että jätetyksi tulemisessa
on tuskallisinta se, ettei ymmärrä jättämisen syitä.
Joten en kerro niitä.

Matleena

INTUITIO

Jori,
En oikein tiedä miksi jätän sinut, mutta jotenkin
tunnen että juuri sitä minä tarvitsen.

Mari

HELLITELLEN

Paukkuseni,
pikkupupuseni, mussukkani, namuseni, kultamuruseni, höpönassuni, kölliseni, nallekarhuni, jänöjussini, hauvelini, kyyhkyläiseni, hanipalleroni, mörrimöykkyni, kultsipuudelini, sokeritoppaseni, pehmoleluni, kollinroikaleeni, rakas rutjakkeeni, murmelini, hunajaiseni, puppelini, Pauli-kultaseni !

Milja ! Olet vuosikausia kiusannut minua näillä idioottimaisilla nimityksillä, mutta nyt saa riittää !!!

Hyvästi, sinä kylmä suihku tunteideni valkamaan !

Pauli

JÄRKISYY

Ofelia,
rakkaus sinuun vei minulta järjen, joten on jo aikakin että lähden taas etsimään sitä.

Alfred

NÄKÖKULMA

Joose,
sinulle tämä kirje merkitsee loppua, mutta minulle se on alku!
Aloitan uuden elämän Siirin kanssa.
Iloitsethan puolestani.

Janita

NOKITUS

Jyri,
kun nyt kerran kysyit, miten voisit lunastaa rakkauteni takaisin, niin jätin Huuto Nettiin ilmoituksen: ”Myydään jättipaketti käsinkirjoitettuja ja digitaalisia rakkauskirjeitä. Sisältää 112 kirjettä (käsiala selvää ja luettavaa) ja 345 sähköistä viestiä (normaalikielisiä sähköposteja ja chattikeskusteluja, ei sis. lyhenteitä). Lähtöhinta 1 €, ei hintavarausta.
Osta heti: 500 € koko paketti, kaupan päälle kaikki valokuvat”

Virpi

NAPIT VASTAKKAIN

Armahin Ariadne,
alan vihdoin saada langanpäästä kiinni: meidän suhteemme on ollut pelkkää valheiden vyyhtiä. Sinä kudoit verkkosi, ja minä menin lankaan. Mutta nyt olen lopultakin nähnyt nurjan puolesi. En enää yritäkään ratkoa umpisolmujamme: parempi purkaa koko juttu kuin yrittää kursia mitään kokoon. En kaipaa kuulla loukutustasi enää tänään, joten jätän sinulle tämän vaatimattoman kirjailutuotteeni ja käyn huomenna sopivassa saumassa hakemassa loput kuteeni.

Karl

HUOLITELTU

Hyvästi Maija-Liisa, oli kovin ikävä tutustua.

Niilo

VANDAALI

Fredrik,
Jätän autosi samaan kuntoon kuin sinä jätit minun sydämeni !

Martina

TÄYSKÄÄNNÖS

atlunis iitaav nenimekul neejrik nämäT
                                        .äökännaviav

,atrek neniemiiv aj neniämmisne nikno es aJ
                       !inaikat nunim aaviav teän nuk

                                            ! okiN, itsävyH

 

Näiden lisäksi 91 muuta liikuttavaa, järkyttävää, hauskaa, koskettavaa eroajaa ja heidän erokirjeensä kirjassa: Cécile Slanka; 101 tapaa jättää – kirjeitä joka lähtöön (Avain, 2008).

 

Lisää kirjasta kustantajan sivulla.

Kuva: Liili Motuste

 

 

POISA, PALAN PIJAN !
Vaparetkellä tai naparetkellä pohjoisvavalle.

 

(Mukaellen A.A.Milne: Nalle-puh)

 

kesäsade rapisee kattopellillä ja lettujen syönnin jälkeen luetaan kesäkirjoja, joista osa löytyi täältä ja täydensi omia kokoelmia. salapoliisiromaanin hinnankehitys kulkee omia omalaatuisia latujaan: 1950-luvulla kirjan hinta oli 100 markkaa, 1960-luvulla 2 markkaa ja nyt ensipainoksesta saa maksaa 7-9 euroa. asterix sarjakuvien ensipainokset ovat pysyvästi nousussa, riippuen kunnosta myyjälle saa kaivaa  6-10 euroa. onneksi on säilynyt jokunen numero omassa tallessa, vaan kyllä harmittaa ne ajat kun kiikutti lehtensä divariin saadakseen muka jotain muuta parempaa luettavaa. kun kesälomalle lähdettiin, otettiin aina mukaan näitä.

 

 

//Ei vain kesän aamut kaikki - ei vain miten muuttuvat
päiväksi nuo ja säihkyvät alkamistaan.
Eikä vain päivät, hempeät kukkien luona
ja puitten latvoissa vahvat ja valtaisat:
ei vain kehkeytyneitten voimien hartaus,
ei vain tiet, niityt iltaa vasten,
ei vain valon hengitys myöhään ukkosen jälkeen
ei vain unen lähestyminen, aavistus, illoin ...
vaan yöt, yöt ! vaan korkeat kesäiset
yöt, vaan tähdet, vaan maan tähdet //

(Rainer Maria Rilke; Duinon elegiat, Wsoy 1974)

 

                                                                   ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Mitkään päivät elämässä eivät voi tuntua tämän ihanammalta; vedän verhot kiinni, suljen tietokoneen, joka vingahtaa pienellä äänellään ja lukitsen työhuoneen oven. Lukitsen työhuoneen oven kuudeksi viikoksi. Mikään päivä elämässä ei vain voi tuntua tämän ihanammalta. Olo on sama kuin maratoonarilla kun hän ylittää maaliviivan ja jalat pettävät alta, tukijoukot antavat juotavaa ja heittävät huovan ympärille. Juoksijan hengitys tasaantuu, keuhkot vetävät veto vedolta hitaammin ilmaa sisäänsä ja sydän alkaa sykkiä toisen tahtilajin mukaan.

Juhannusaattona, hetkenä kun viimeisen juhannuskokon ääreen painuvan ja täyteen pakatun auton perävalot katoavat kaupungin rajojen ulkopuolelle, kaupunki huokaisee kuin säkkipilli, joka vailla minkäänlaista säveltä tyhjenee, me tulemme hiljaiselle autionrauhan aukiolle. Tuuli vislailee iloista sävelmäänsä ikkunanpielissä. Juhannus kaupungissa on vailla vertaa. Kaupungin kaduille ilmestyy olentoja, jotka ovat kuin koloistaan arasti esiin ryömivät eläimet, jotka eivät muina päivinä edes erotu kaupungin äkkinäisessä virrassa. Klip klip klip sanoo tuulessa parvekkeella roikkuva narunpää sen osuessa metallikaiteeseen. Taivaan akvarellit vaihtavat väritystään tasaisin välein, on yö vailla yötä. Tulevat yöt, jotka eivät kaipaa päiviä ja tulee lukematon määrä päiviä, joita ei erota toisistaan ja jotka ovat kadottaneet nimensä sekä vuosilukunsa. Edessä kesän aamut, kaikki.

                                                        ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~